Tummanruskea kirjoituspöytä - päivitys.

Viimeinen yhteinen lomaviikko alkaa olla lopuillaan, mutta silti - tai juurikin siitä syystä - takapihalle muuttaneessa verstaassa huhkitaan hiki hatussa. Tosin kun mittari näyttää +32 astetta varjossa, tulee auringonpuoleisella takapihalla hiki ilman huhkimistakin. Mutta, mutta... kirjoituspöydästä piti tarinaa kertoa. Tämä tummanpuhuva vanhus tuli meille Hyvinkäältä. Miehen taisi käydä sitä sääliksi tai jotain, koska varsinaista tarvetta meillä ei tuolle ole - varsinkin, kun takkahuoneessa odottaa toinen kirjoituspöytä kunnostajaansa. Yhtä kaikki hän huitaisi keskiviikkona jälleen pienen "kesälomareissun" poikien kanssa ja haki pöydän verstaaseen.

Yhtään kuvaa emme tainneet muistaa ottaa pöydästä sen saapuessa, mutta aika kulunut oli pöydän pinta ja kaikenlaista pientä kunnostushommaa siinä oli muutenkin. Ensin raaputettiin vanha lakkapinta pois ja hiottiin puupinnat. Sen jälkeen mies kasteli työpöydän saadakseen puun syyt auki petsausta varten. Pöytä siis oli alunperinkin tummaksi petsattu, joten päätimme säilyttää pöydän samantyylisenä edelleen. Seuraavat kuvat ovat petsausvaiheesta ja niistä näkee aika selvästi hiotun pinnan ja petsatun pinnan värieron.

Petsin kuivuttua oli vuorossa lakkaus, jonka mestari jätti apulaisensa suoritettavaksi ja lähti itse poikien kanssa uimaan. Saa nähdä, mitä mestarismies tuumaa palattuaan, mutta itse olen ihan tyytyväinen tulokseen.

Ovessa haluttiin säilyttää vanhan tuntu eikä siitä sen vuoksi hiottu kaikkia uurteita pois.

En tiedä, löytyykö tälle tosiaan sijoituspaikkaa meiltä kotoa. Jos ei löydy, niin varmaan laitetaan tää sit myyntiin, kunhan nyt ensin valmistuu.

Tämäkin projekti on nyt edennyt loppusuoralle. Lukkoa odotellaan kaapin oveen ja laatikoiden vanhojen kahvojen reiät pitää vielä tukkia.