Vanhan verstaan uumenista

Olemme asuneet talossamme reilut kolme vuotta ja nyt voi sanoa, että olemme todellakin hurahtaneet vanhoihin huonekaluihin. Siis semmoisiin sopivan vanhoihin. Haaveissamme on sisustaa kotimme mahdollisimman täydellisesti 50- ja 60-luvun henkeen ja sen vuoksi meillä on koko ajan haku päällä: uusia projekteja otetaan vastaan sitä mukaa, kun entiset saadaan verstaasta ulos. Tai joskus jopa vähän nopeampaakin tahtia ja silloin kaappeja, kirjoituspöytiä ja senkkejä varastoidaan sisälle taloon kunnostamatta.

Verstas on miehen valtakuntaa, vaimo käy siellä välillä lainaamassa hiomakonetta tai pensseliä omiin projekteihinsa. Miehellä on enemmän taitoa, mutta vaimo on vähintään yhtä innokas. Vaimo ideoi ja mies toteuttaa. Vaimon projektit ovat pienempiä ja ehdottoman kierrätyshenkisiä. Lisäksi blogissa esitellään (ehkä) käsitöitä, jos niitä ehditään tekemään.

Lapsemme eivät ole kaappienhakureissuista ja kirpparikierroksista ihan yhtä innoissaan ja kuopus totesikin, ettei hänestä tule isona samanlaista kuin iskästä. Siis sellaista, joka haalii itselleen kaappeja. Toiveissa on kuitenkin, että lapsillekin välittyisi jonkinlainen kipinä käsillä tekemiseen ja he oppisivat siihen, ettei kaiken tarvitse aina olla uutta.

Kunnostamillamme huonekaluilla on aina jonkinlainen tarina ja sen pyrimme tässä blogissa kertomaan. Ennen ja jälkeen -kuvia myös luvassa, jos niitä vain muistamme ottaa. Kuvat ovat aina meidän ottamiamme, ellei toisin mainita. Ethän siis lainaa kuviamme ilman lupaa!

P.S. Kuvassa näkyvä yrtti- / kukkapyramidi on hyvä osoitus tiimimme toiminnasta: näin vastaavan jossain netissä, näytin kuvan miehelleni ja seuraavana päivänä oli jo prototyyppi valmis. Se tosin ei kelvannut miehelle itselleen sellaisenaan, vaan teki uuden, siistimmän version, johon sitten äitienpäivänä istutimme orvokkeja, mansikoita ja osan yrteistä. Nyt pyramidissa kasvaa myös salaattia.