Minulla on neuloosi ja olen koukussa!

Syksy on tosiaan sujunut neuloen ja virkaten, joten nyt laitan muutamia kuvia aikaansaannoksistani. Verstaalla kun hiljaisempaa nyt tai ainakaan mies ei ole saanut aikaiseksi laitella kuvia projekteistaan tänne jaettavaksi.

Syksyn ensimmäinen projekti oli kauluri, johon sain idean Facebookin Jämälankaideioita-ryhmästä. Minulla sattui olemaan kerän verran Puro-lankaa tähteenä viimetalvisista projekteista, joten käytin sen kauluriin. Toinen projekti oli neuloa itselleni uudet kynsikkäät, kun edelliset, vasta reilut 20 vuotta palvelleet, alkoivat hajoilla useammasta kohtaa. Samalla vauhdilla neuloin kynsikkäät myös tyttärelle (eri langasta tosin) ja oman kynsikäslankani jämät upotin toiseen kauluriin, josta tulikin hieman edellistä pidempi. Ja lämmin se on kuin mikä, kun neuloin/virkkasin sen kaksinkertaisesta Seiskaveikasta! Tässä yhteiskuva kaikista - paitsi tyttären kynsikkäistä, jotka kuvanottohetkellä olivat kuivumassa. Tytär oli unohtanut ne ulos vesisateeseen yöksi ja niiden kuivuminen kesti monta päivää. Samalla ne kyllä huopuivat mukavasti eli lämpimämmät niistä vain tuli.

Sitten aloin suunnitella sohvatyynyille uusia päällisiä. Virkkasin vinon pinon isoäidinneliöitä vihreäsävyisestä Seiskaveikasta, toisen mokoman kynsikäslangastani ja vielä jokusen tyttären kynsikäslangasta. Lopulta kuitenkin ostin ruskeaa, sinapinkeltaista ja valkoista Nalle-lankaa tarjouksesta ja totesin, että ruskea-keltaiset päälliset sopivat parhaiten sohvan väritykseen. En tosin osannut päättää, teenkö neliöhin enemmän ruskeaa vai keltaista, joten tein tyynyt toisen puolen toisin päin ja toisen toisin päin. Tässä ensimmäinen valmis tyyny, varmaan on ihan katsojan silmissä, kumpi on kauniimpi puoli.

Otin syksyn teemaksi myös kummiuden ja päätin muistaa jokaista kummilastani pienellä itsetehdyllä lahjalla. Nuorimman kummipoikani sukista en muistanut kuvaa ottaa, mutta ne ovat samantyyppiset raitasukat kuin ne, jotka toiseksi nuorimmalle tein. Niissä vain oli valkoisen kaverina ruskeaa. Halusin kuitenkin pitkästä aikaa tehdä sukkia kahdella eri langalla, sillä viime vuosina olen käyttänyt yksinomaan valmiiksi värjättyjä lankoja, joissa raitaa/kuvioneuletta syntyy lankaa vaihtamatta.

Seuraaviin sukkiin halusin vielä pikkuisen enemmän haastetta ja kyselinkin kohta viisivuotiaan kummipoikani äidiltä, millaisia ovat pikkumiehen suosikkihahmot. Vastaukseksi sain mm. Turtlesit ja siitä lähti idea seuraaviin sukkiin. Jonkin verran mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta, kun tosiaan itse tuon kuvioneuleenkin suunnittelin enkä ollut aikoihin kirjoneuletta tehnyt, mutta ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Ja varpaat luulisi pysyvän lämpöisenä näissä sukissa, sillä vihreä lanka oli ihan täyttä villaa.

Jäljellä on vielä kaksi kummilasta, joiden neuleyllätykset kääräisen ehkä joulupakettiin. Tosin voi olla, että saan ne ennen joulua valmiiksi, täytyisi vain kysellä seuraavan kummipojan jalanmittaa. Vanhimmalle kummilapselleni (sille ainoalle tytölle) suunnittelin sukkien sijaan kämmekkäitä tai ranteenlämmittimiä. Haluaisin nimittäin kokeilla palmikkoneuletta pitkästä aikaa ja löysin sopivasti ohjeenkin.

Mietintämyssy on päässä siltä osin, miten hyödynnän sekalaisenkirjavat isoäidinneliöt, joista ei nyt tyynynpäällisiä tulekaan. Näin jossain kuvan villatakista, joka oli koottu isoäidinneliöistä ja se tuntuisi tällä hetkellä houkuttelevalta idealta. Siihen saisi ehkä yhdistettyä kahtakin eri sävyä olevia neliöitä. Kolmannen värisistä olisi tarkoitus tehdä jonkinlainen torkkupeitto tyttären huoneeseen ja kenties samasta langasta syntyisi myös päiväpeitto parisänkyyn. Tosin lankaa täytyy hankkia vielä monta, monta kerää ja monta, monta iltaa täytyy jaksaa koukun kanssa heilua, mutta talvihan on vasta tuloillaan. Mikäs sen ihanampaa, kun istua talvipakkasilla nojatuolissa käsitöitä tehden.

Käsityökorini

Vanhan verstaan syyskuulumisia

Työnteko selkeästi haittaa vapaa-ajan harrastuksia ja verstaalla on ollut viime viikkoina hieman hiljaisempaa. Toki miehellä on siellä koko ajan joku projekti meneillään ja monta on saatu jo valmiiksikin. Muutama kunnostettu huonekalu on jopa lähtenyt meiltä eteenpäinkin, mutta kyllä niitä edelleen riittää. Varsinkin kun miestä ei tahdo millään saada pidettyä poissa netistä uusia huonekaluvanhuksia etsimästä... Vasta viime viikonloppuna hän ajeli Varsinais-Suomeen ja toi peräkärryllisen vanhuksia mukanaan. Niistä tulossa tarkempia tarinoita, kunhan taas ehdin istua koneella hieman pidempään.

Miehen puuhastellessa verstaassa (ja pihalla ja takkahuoneessa...) minut on vallannut jokasyksyinen neuloosi. Taas oli aivan pakko ostaa muutama kerä lankaa, jotta pääsi nojatuolin uumeniin kutimen kanssa! Valmistakin on jo syntynyt, niistäkin tarkemmin myöhemmin.

Oman lisämausteensa arjen alkamiseen on tuonut hamsterineitosemme Ilona. Tämä terhakka tapaus on vaatinut itselleen jo toisen häkin, sillä ensimmäisestä hän karkasi jyrsimällä reiän muoviseen pohjalaatikkoon. Nyt häkissä numero kaksi tuntuu elo maistuvan paremmin ja jokailtaiset juoksut tuntuvat olevan terapiaa sekä hamsterille että meille ihmisille. Onhan toi pikku tuholainen niin ihana! <3

Pikku puuhastelua Piikkiöstä

Varsinais-Suomeen suuntautuneelta reissulta meille matkasi myös tämä vitriinivanhus. Tämän kaapin varalle on niinkin villejä suunnitelmia, että mies meinasi askarrella tästä kaksikerroksisen häkin meidän Ilona-hamsterillemme. Täytyy nyt kuitenkin vielä hieman tutkailla tätä häkkiasiaa. Joka tapauksessa kunnostusprojekti on hyvällä alulla:

Kaapin kannen ja reunan viilutus on huonossa kunnossa, joten kunnostus alkoi siitä.

Ensin poistettiin vanha viilu:

Ja sitten laitettiin uusi viilu. Tässä liimaaminen menossa:

Tästä ei tainnut tullakaan otettua kuvia valmiina. Hamsterinhäkkiä siitä ei tullut, mutta tulipa sen verran kelpo vitriini, että meni kaupaksi tosi nopeasti.

Vadelmanpunainen puutarhakalusto ja patio betonikivistä

Tässä projektissa on kyse todellisesta kierrätyksestä ja siitä, kuinka toiselle turhasta voi tulla toisen käsissä jotain mahtavaa. Kaikki sai alkunsa siitä, kun mies roudasi läheisten kerrostalojen pihassa seisseeltä roskalavalta kaksi puista, kokooontaitettavaa puutarhatuolia. Päätimme maalata ne vadelmanpunaiseksi eli samaan sävyyn puutarhakeinun ja parvekkeen oven kanssa. Maaliakin oli vielä jäljellä, joten maalaamisen vaivalla saimme pari ylimääräistä istuinta puutarhaan.

Muutama päivä siitä, kun olin saanut tuolit maalattua, työkaveri tuli käymään iltapäiväteelle. Esittelin hänelle myös uudistuneet tuoilt ja kuinka ollakaan, hän tarjosi minulle kahta lähes samanlaista tuolia ja pientä pyöreää pöytää tuunattaviksi. Tämän kolmikon maalaaminen vaati uuden maalipönikän ostamista, mutta melko edulliset "kaupat" minusta silti. Tässä puutarhakalusto kokonaisuudessaan:

Saimme muutama viikko sitten vihdoin hakattua haloiksi viimeisetkin pihaamme "koristaneet" puupöllit. Niiltä vapautunut tila syreenin varjossa tuntui oikein sopivalta pation paikalta. Betonikivet pation tekemiseen saimme yhdellä Domino-keksipaketilla, joten kovin kalliiksi ei patiokaan tullut. Viikko sitten sunnuntaina laitoimme sitten hihat heilumaan ja jo saman päivän iltana patio oli valmis.

Aluksi suunnittelimme pation.

Sitten mies rajasi alueen ja minä aloin kaivaa. Tässä jo lasten hiekkalaatikosta "lainattu" hiekka on tasoiteltu kivien alle.

Tämmöinen siitä sitten tuli.

Tässä projektissa taas kyllä huomasi sen, kuinka toisen roska voi olla toisen aarre. Onneksi kaikki ihmiset eivät kärrää itselleen turhia tavaroita suoraan kaatopaikalle, vaan ovat valmiita lahjoittamaan niitä eteenpäin.

Tummanruskea kirjoituspöytä - päivitys.

Viimeinen yhteinen lomaviikko alkaa olla lopuillaan, mutta silti - tai juurikin siitä syystä - takapihalle muuttaneessa verstaassa huhkitaan hiki hatussa. Tosin kun mittari näyttää +32 astetta varjossa, tulee auringonpuoleisella takapihalla hiki ilman huhkimistakin. Mutta, mutta... kirjoituspöydästä piti tarinaa kertoa. Tämä tummanpuhuva vanhus tuli meille Hyvinkäältä. Miehen taisi käydä sitä sääliksi tai jotain, koska varsinaista tarvetta meillä ei tuolle ole - varsinkin, kun takkahuoneessa odottaa toinen kirjoituspöytä kunnostajaansa. Yhtä kaikki hän huitaisi keskiviikkona jälleen pienen "kesälomareissun" poikien kanssa ja haki pöydän verstaaseen.

Yhtään kuvaa emme tainneet muistaa ottaa pöydästä sen saapuessa, mutta aika kulunut oli pöydän pinta ja kaikenlaista pientä kunnostushommaa siinä oli muutenkin. Ensin raaputettiin vanha lakkapinta pois ja hiottiin puupinnat. Sen jälkeen mies kasteli työpöydän saadakseen puun syyt auki petsausta varten. Pöytä siis oli alunperinkin tummaksi petsattu, joten päätimme säilyttää pöydän samantyylisenä edelleen. Seuraavat kuvat ovat petsausvaiheesta ja niistä näkee aika selvästi hiotun pinnan ja petsatun pinnan värieron.

Petsin kuivuttua oli vuorossa lakkaus, jonka mestari jätti apulaisensa suoritettavaksi ja lähti itse poikien kanssa uimaan. Saa nähdä, mitä mestarismies tuumaa palattuaan, mutta itse olen ihan tyytyväinen tulokseen.

Ovessa haluttiin säilyttää vanhan tuntu eikä siitä sen vuoksi hiottu kaikkia uurteita pois.

En tiedä, löytyykö tälle tosiaan sijoituspaikkaa meiltä kotoa. Jos ei löydy, niin varmaan laitetaan tää sit myyntiin, kunhan nyt ensin valmistuu.

Tämäkin projekti on nyt edennyt loppusuoralle. Lukkoa odotellaan kaapin oveen ja laatikoiden vanhojen kahvojen reiät pitää vielä tukkia.

Helmi

Olen tässä parina viime päivänä hakannut halkoja useamman helmillisen ja siinä huhkiessa tuli mieleen, että Helmi ansaitsee ehdottomasti oman blogitekstinsä. Helmin tarina alkoi viime kesänä, kun olimme koko perheen voimin käymässä lempikirpparillamme Kangasalla. Veimme samalla reissulla roskia viereisen Prisman kierrätyspisteeseen ja mies bongasi Prisman jätelavalta vanhat ostoskärryt. Saman tien hän juoksi sisälle kauppaan kysymään, saako kärryt ottaa ja saikin luvan. Olimme liikkeellä ilman peräkärryä, mutta se ei miestä lannistanut: ostoskärryt heivattiin vaimon suosiollisella avustuksella kattotelineelle. Luulen, että käänsimme hiukan katseita ajellessamme takaisin kotiin...

Miehen ajatus oli siis tehdä ostoskärryistä puutarhakärryt. Ne eivät kuitenkaan toimineet sellaisenaan niin hyvin kuin ajatus oli, joten hieman tuunausta tarvittiin. Niinpä mies irrotti ostoskärryjen oman pyörästön ja korvasi sen vanhojen rattaiden pyörästöllä: tuloksena puutarhakärryt jousituksella ja jarruilla!

Helmi-puutarhakärry oli siis näin valmis ja se onkin osoittautunut vuoden aikana melkoiseksi monitoimikärryksi. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, mihin me olemme sitä toistaiseksi käyttäneet:

Helmi on helmi lasten kuskaamisessa - kyytiin mahtuu kaikki kolme!

Pojan huoneen purkulaudat kulkivat myös kätevästi Helmin kyydissä.

Puutarhajätettä saa Helmiin melkoisen määrän.

Olohuoneen vitriini liikkui myös kätevästi pyörien päällä verstaasta ulko-ovelle.

Samoin parvekkeen kunnostuksessa ollut ulko-ovi.

Ja ne polttopuut. Tässä yksi helmillinen.

Höyläpenkki

Onhan se niin, että jokainen verstas  - vanhakin - tarvitsee höyläpenkin. Viime viikonloppuna sellainen meillekin sitten tuli, mutta jalkapuolena ja muutenkin vähän surkeassa kunnossa.

Tämän viikon mies onkin sitten - muutaman muun projektin ohessa - uurastanut höyläpenkin kunnostamisen parissa. Uusi jalka on tehty vanhan mallin mukaan ja vanhoja, auenneita liimauksia on paikkailtu pitävämmiksi.

Tänään vuorossa oli pöytäosan lakkaus ja sitten höyläpenkkivanhus on valmis palvelemaan monissa, monissa projekteissamme. Aluksi se jäänee pihamaalle, koska näyttää kesäisiä kelejä vielä riittävän ja verstaskin on näin ollen pihalla. Syksymmällä se sitten siirretään uuteen kotiinsa vanhan verstaan uumeniin.