Syksyn ensimmäinen projekti oli kauluri, johon sain idean Facebookin Jämälankaideioita-ryhmästä. Minulla sattui olemaan kerän verran Puro-lankaa tähteenä viimetalvisista projekteista, joten käytin sen kauluriin. Toinen projekti oli neuloa itselleni uudet kynsikkäät, kun edelliset, vasta reilut 20 vuotta palvelleet, alkoivat hajoilla useammasta kohtaa. Samalla vauhdilla neuloin kynsikkäät myös tyttärelle (eri langasta tosin) ja oman kynsikäslankani jämät upotin toiseen kauluriin, josta tulikin hieman edellistä pidempi. Ja lämmin se on kuin mikä, kun neuloin/virkkasin sen kaksinkertaisesta Seiskaveikasta! Tässä yhteiskuva kaikista - paitsi tyttären kynsikkäistä, jotka kuvanottohetkellä olivat kuivumassa. Tytär oli unohtanut ne ulos vesisateeseen yöksi ja niiden kuivuminen kesti monta päivää. Samalla ne kyllä huopuivat mukavasti eli lämpimämmät niistä vain tuli.
Sitten aloin suunnitella sohvatyynyille uusia päällisiä. Virkkasin vinon pinon isoäidinneliöitä vihreäsävyisestä Seiskaveikasta, toisen mokoman kynsikäslangastani ja vielä jokusen tyttären kynsikäslangasta. Lopulta kuitenkin ostin ruskeaa, sinapinkeltaista ja valkoista Nalle-lankaa tarjouksesta ja totesin, että ruskea-keltaiset päälliset sopivat parhaiten sohvan väritykseen. En tosin osannut päättää, teenkö neliöhin enemmän ruskeaa vai keltaista, joten tein tyynyt toisen puolen toisin päin ja toisen toisin päin. Tässä ensimmäinen valmis tyyny, varmaan on ihan katsojan silmissä, kumpi on kauniimpi puoli.
Otin syksyn teemaksi myös kummiuden ja päätin muistaa jokaista kummilastani pienellä itsetehdyllä lahjalla. Nuorimman kummipoikani sukista en muistanut kuvaa ottaa, mutta ne ovat samantyyppiset raitasukat kuin ne, jotka toiseksi nuorimmalle tein. Niissä vain oli valkoisen kaverina ruskeaa. Halusin kuitenkin pitkästä aikaa tehdä sukkia kahdella eri langalla, sillä viime vuosina olen käyttänyt yksinomaan valmiiksi värjättyjä lankoja, joissa raitaa/kuvioneuletta syntyy lankaa vaihtamatta.
Seuraaviin sukkiin halusin vielä pikkuisen enemmän haastetta ja kyselinkin kohta viisivuotiaan kummipoikani äidiltä, millaisia ovat pikkumiehen suosikkihahmot. Vastaukseksi sain mm. Turtlesit ja siitä lähti idea seuraaviin sukkiin. Jonkin verran mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta, kun tosiaan itse tuon kuvioneuleenkin suunnittelin enkä ollut aikoihin kirjoneuletta tehnyt, mutta ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. Ja varpaat luulisi pysyvän lämpöisenä näissä sukissa, sillä vihreä lanka oli ihan täyttä villaa.
Jäljellä on vielä kaksi kummilasta, joiden neuleyllätykset kääräisen ehkä joulupakettiin. Tosin voi olla, että saan ne ennen joulua valmiiksi, täytyisi vain kysellä seuraavan kummipojan jalanmittaa. Vanhimmalle kummilapselleni (sille ainoalle tytölle) suunnittelin sukkien sijaan kämmekkäitä tai ranteenlämmittimiä. Haluaisin nimittäin kokeilla palmikkoneuletta pitkästä aikaa ja löysin sopivasti ohjeenkin.
Mietintämyssy on päässä siltä osin, miten hyödynnän sekalaisenkirjavat isoäidinneliöt, joista ei nyt tyynynpäällisiä tulekaan. Näin jossain kuvan villatakista, joka oli koottu isoäidinneliöistä ja se tuntuisi tällä hetkellä houkuttelevalta idealta. Siihen saisi ehkä yhdistettyä kahtakin eri sävyä olevia neliöitä. Kolmannen värisistä olisi tarkoitus tehdä jonkinlainen torkkupeitto tyttären huoneeseen ja kenties samasta langasta syntyisi myös päiväpeitto parisänkyyn. Tosin lankaa täytyy hankkia vielä monta, monta kerää ja monta, monta iltaa täytyy jaksaa koukun kanssa heilua, mutta talvihan on vasta tuloillaan. Mikäs sen ihanampaa, kun istua talvipakkasilla nojatuolissa käsitöitä tehden.
 |
| Käsityökorini |
